Edellinen julkaisu oli vanhaa tekstiä, jota olen kirjoittanut tässä välissä, vain muistiin ilman julkaisua.
Seuraavaksi, kerron mitä olen suunnitellut.
Blogini tulee muuttumaan. se on salettia se. Blogiin tulee kolme sivua, joista tämä etusivu kertoo päivästä, toinen sivu sisältää kuvia, ja, noh ruokapäiväkirjan. Katsotaan mihin tämä tie johtaa.
Ulkoasu lähtee muuttumaan myös.
Pieniä Askelia...
maanantai 20. tammikuuta 2014
Pitkästä aikaa tervehdin taas.
Olen elossa, kamppailen. Taistelen, oikeudesta elää, etsien elämää.
Kuuntele: Jenni Vartiainen / en haluu kuollla tänä yönä
Tiedän, elämä ei voi olla ohi viellä, ei viellä. Elämällä pitäisi olla jotain tarjottavaa.
Vaikka tunnen, että olen jatko-ajalla. Odottaen kuolemaa, silti en halua kuolla. EI viellä, ei tänään.
Minä en ole viellä luovuttanut.
Taistelen. Olen elossa. Hengitän. Välitän. Itken. Itken hiljaa itsekseni.
Odotan lapseni nukahtavan, jotta voin tuntea, toisen kosketuksen. Ei ole toista, viillän, se tuo hetken helpotuksen, se tuo toisen kosketuksen tunteen iholle. Ihollani tuntuu kylmän teräksen liukuminen, se tuntuu hyvältä ja helpottavalta, viillän uudestaan, uudestaan, ihollani tuntuu polte, kuin joku halaisi minua, valutan iholleni puhdistusainetta, nautin. Muistan, miltä se tuntuu, kun joku koskee, halaa minua. Nukahdan, pakenen todellisuutta unieni maailmaan. Näen unta, ystävistä ympärilläni, näen heidän ihailunsa kasvoillaan, näen heidän välittävän minusta - sellaisena kuin olen. Kodissani käy ihmisiä, keskustelevat, viettävät aikaa kanssani. Soittavat, pyytävät mukaan, kunnes en osaakkaan vastata puhelimeen
- havahdun, se ei olekkaan puhelin, tajuan kaiken olleen unta, ja puhelimen pärinä on vain herätyskelloni, on aamu. On aika herätä todellisuuteen. Vaihdettava veriset petivaatteet, siivottava itseni, piilotettava arvet, tunnen viellä viilloissa kosketuksen. kadun, en sitä, että viilsin, vaan kadun sitä, että en kuollutkaan, vaan heräsin. Uuteen tuskaiseen aamuun. Aika pukea naamari, herättää lapsi päivään uuteen. Leikkiä, että mikään ei ole vialla. Että kaikki on hyvin. Hymyillä tilanteissa, joissa vaaditaan hymyä, nauraa, kun sitä vaaditaan, kertoa, että kaikki on okei. Kuljen naamari kasvoillani. Olen kulkenut jo vuosia. En edes tiedä, milloin sen päälleni laitoin ekan kerran? Jo lapsena? Ehkä. En tiedä. Tiedän vain, että joka aamu herätessäni herään unenmaailmasta todellisuuteen. johon en edes halua. On kylmä, koti on tyhjä, Haluaisin soittaa jollekkin. En pysty. En voi. On aamu, kello on vasta 5.10. ainoa, jolle voin soittaa, ainoa, joka vastaa, menee töihin vasta yhdeksään. Neljä tuntia tuskaa. Ainoa, jolle voin soittaa, on mielenterveyshoitaja. Ainoa joka 'välittää'. mutta sekin työnsä takia. Menen töihin, vaikka en jaksaisikaan. Väsyttää. pitäisi jaksaa. Viellä tämä päivä. Huomiseen, silloin tulee käymään hän, mielenterveyshoitaja, ainoa, joka on käynyt kodissani viimeisen 3 vuoden aikana.
Syytän yksinäisyyttäni läskeistäni. Olen liian lihava. syön, ahmin. oksennan. joskus vain syön, ahmin, nukahdan. tekisi mieli viiltää vatsani auki. matkalla töihin, puen rooli-asuni päälleni. Olen iloinen. Olen 'normaali', kerron valheita, välttelen kertomasta itsestäni mitään.
elämäni on syvältä....
veitsen terällä, juuri ja juuri elämässä kiinni. YKSIN, taistelen, jotta lapseni saa pitää äitinsä. yritän pysyä järjissäni. takoa päähäni, että se on okei. että kun minulla on hätä, paha olla, ei ole ketään, jolta kysyä, ketään, jolle kertoa, paitsi te.
Kuuntele: Jenni Vartiainen / en haluu kuollla tänä yönä
Tiedän, elämä ei voi olla ohi viellä, ei viellä. Elämällä pitäisi olla jotain tarjottavaa.
Vaikka tunnen, että olen jatko-ajalla. Odottaen kuolemaa, silti en halua kuolla. EI viellä, ei tänään.
Minä en ole viellä luovuttanut.
Taistelen. Olen elossa. Hengitän. Välitän. Itken. Itken hiljaa itsekseni.
Odotan lapseni nukahtavan, jotta voin tuntea, toisen kosketuksen. Ei ole toista, viillän, se tuo hetken helpotuksen, se tuo toisen kosketuksen tunteen iholle. Ihollani tuntuu kylmän teräksen liukuminen, se tuntuu hyvältä ja helpottavalta, viillän uudestaan, uudestaan, ihollani tuntuu polte, kuin joku halaisi minua, valutan iholleni puhdistusainetta, nautin. Muistan, miltä se tuntuu, kun joku koskee, halaa minua. Nukahdan, pakenen todellisuutta unieni maailmaan. Näen unta, ystävistä ympärilläni, näen heidän ihailunsa kasvoillaan, näen heidän välittävän minusta - sellaisena kuin olen. Kodissani käy ihmisiä, keskustelevat, viettävät aikaa kanssani. Soittavat, pyytävät mukaan, kunnes en osaakkaan vastata puhelimeen
- havahdun, se ei olekkaan puhelin, tajuan kaiken olleen unta, ja puhelimen pärinä on vain herätyskelloni, on aamu. On aika herätä todellisuuteen. Vaihdettava veriset petivaatteet, siivottava itseni, piilotettava arvet, tunnen viellä viilloissa kosketuksen. kadun, en sitä, että viilsin, vaan kadun sitä, että en kuollutkaan, vaan heräsin. Uuteen tuskaiseen aamuun. Aika pukea naamari, herättää lapsi päivään uuteen. Leikkiä, että mikään ei ole vialla. Että kaikki on hyvin. Hymyillä tilanteissa, joissa vaaditaan hymyä, nauraa, kun sitä vaaditaan, kertoa, että kaikki on okei. Kuljen naamari kasvoillani. Olen kulkenut jo vuosia. En edes tiedä, milloin sen päälleni laitoin ekan kerran? Jo lapsena? Ehkä. En tiedä. Tiedän vain, että joka aamu herätessäni herään unenmaailmasta todellisuuteen. johon en edes halua. On kylmä, koti on tyhjä, Haluaisin soittaa jollekkin. En pysty. En voi. On aamu, kello on vasta 5.10. ainoa, jolle voin soittaa, ainoa, joka vastaa, menee töihin vasta yhdeksään. Neljä tuntia tuskaa. Ainoa, jolle voin soittaa, on mielenterveyshoitaja. Ainoa joka 'välittää'. mutta sekin työnsä takia. Menen töihin, vaikka en jaksaisikaan. Väsyttää. pitäisi jaksaa. Viellä tämä päivä. Huomiseen, silloin tulee käymään hän, mielenterveyshoitaja, ainoa, joka on käynyt kodissani viimeisen 3 vuoden aikana.
Syytän yksinäisyyttäni läskeistäni. Olen liian lihava. syön, ahmin. oksennan. joskus vain syön, ahmin, nukahdan. tekisi mieli viiltää vatsani auki. matkalla töihin, puen rooli-asuni päälleni. Olen iloinen. Olen 'normaali', kerron valheita, välttelen kertomasta itsestäni mitään.
elämäni on syvältä....
veitsen terällä, juuri ja juuri elämässä kiinni. YKSIN, taistelen, jotta lapseni saa pitää äitinsä. yritän pysyä järjissäni. takoa päähäni, että se on okei. että kun minulla on hätä, paha olla, ei ole ketään, jolta kysyä, ketään, jolle kertoa, paitsi te.
Rakkaudella Nevian
maanantai 11. huhtikuuta 2011
ouh nou, 19.3
mikä luku, 102,8 näytti aamulla vaaka, joka tarkoittaa sitä, että 10.10.2010 aloitettu kaloreiden hallinta/tarkkailun jälkeen on tippunut tuon 19.3 kg, kokonais pudotus on ainakin sitten sen 20kg =)
Hyvä minä, satanen ei ole enää kaukana, mahdankohan onnistua pääsiäiseen mennessä 100.x lukuun, ja pääsiäisen yli vappuun mennessä alle sataseen? se jää nähtäväksi, sitä yritän (lue haaveilen ja toivon)
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
1. Syö säännöllisesti
Syö 3-5 tunnin välein, sillä säännöllinen ateriarytmi on syömisen hallinnan ydin. Aterian väliin jättäminen voi kostautua myöhemmin liian suurena annoksena tai epäterveellisinä välipaloina. Kun syöt tasaisin väliajoin, pysyy verensokeri tasaisena ja olo energisenä. Et sorru mielitekoihin ja pystyt tekemään järkeviä valintoja.
2. Tarkista annoskoko
Ruoka-annosten koot kasvavat jatkuvasti, vaikka energiankulutuksemme laskee. Isokin lautanen tulee kasattua täyteen ruokaa ja syötyä tyhjäksi. Kokeile pienempää lautasta, ja huomaat tulevasi silti kylläiseksi.
3. Muutama maku kerrallaan
Vaikka olo on jo kylläinen, uutta makua jaksaa vielä maistella. Otamme esimerkiksi tarjolla olevaa jälkiruokaa, vaikka vatsa olisikin jo täynnä. Hallitset syömistäsi paremmin, kun valitset ateriallesi vain muutamaa makua.
4. Älä syö tavan vuoksi
Syöminen voi olla tapa. Napostelemme televisiota katsellessa tai menemme aina kotiin tultuamme jääkaapille tavan vuoksi. Mieti, onko sinulla oikeasti nälkä, vai syötkö tottumuksesta. Anna ruokailulle ja aterialle arvoa, keskity syömiseen ja siitä nauttimiseen. Älä syö vain ohimennen. Älä tee samalla jotain muuta.
5. Stoppi tunnesyömiselle
Nälän tunteen lisäksi syömme iloon, suruun, stressiin, yksinäisyyteen jne. Lohdutamme itseämme suklaalla ja palkitsemme herkuilla. Jos paino nousee ja terveys kärsii, tartu ongelmaan. Käsittele ja hyväksy ikävätkin asiat, älä turruta niitä herkuilla. Selviät tunteista tuntemalla, et syömällä.
6. Hyväksy itsesi
Kaikki eivät voi olla samanlaisia ja -kokoisia. Mieti, mikä on itsellesi sopiva, järkevä paino. On turha tavoitella itselle mahdotonta painoa ja laihduttaa ikuisesti. Onni ja terveys ovat eri asioita kuin hoikkuus. Mieliala ja tyytyväisyys omaan elämään ovat hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tärkeämpiä kuin paino.
7. Lopeta laihdutus, kuuntele kehoasi
Nälän tunne kertoo, milloin tulisi syödä. Tiukka laihduttaminen ja liian vähäinen energian saanti vaikeuttavat syömisen hallintaa ja voivat johtaa siihen, ettet tunne näläntunnetta ollenkaan. Kuuntelemalla kehoasi ja syömällä nälkääsi terveellisesti et sorru ahmimaan. Jos sinnittelet päivän vähällä energialla, sorrut illalla syömään kaapit tyhjiksi.
8. Lisää proteiinia
Proteiinipitoinen ruoka pitää nälkää ja tasoittaa verensokerin vaihtelua. Lihan, kalan, soijan ja pähkinöiden lisääminen ruokavalioon auttaa mielitekoihin ja annoskoon hallintaan. Syö jokaisella aterialla jotain runsasproteiinista, pääaterioilla oman kämmenen kokoinen pala esimerkiksi lihaa, kalaa tai kanaa.
9. Valitse hyviä rasvoja
Älä jätä kaikkea rasvaa pois ruokavaliosta, sillä rasva on välttämätön ravintoaine. Liian vähäinen rasvan saanti näkyy muun muassa ihossa, hiuksissa, vastustuskyvyssä ja keskittymisessä. Suosi kasvirasvaa ja kalan rasvaa, mutta älä pelkää muutakaan rasvaa.
10. Nuku riittävästi
Liian vähäinen uni voi vaikuttaa hallitsemattomaan syömiseen. Väsyneenä ruokahalu ja mieliteot kasvavat, ja syöt piristyäksesi. Univaje nostaa painoa vaikka energiansaanti ei kasvaisikaan. Pyri nukkumaan hyvin ja riittävästi.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
torstai 17. maaliskuuta 2011
mittauksia
kunhan aikani kuluksi mittailin itseäni. ja leikkisin kuva ohjelmalla =).
iltamitat: 16.10.2010
ja uudet mitat perään 17.3.2011
----------
| Mitattupaikka. | alkuperäinen | nyt | miinukset |
|---|---|---|---|
| Ranne | 19cm | 18 | 1 |
| käsi (alli vasen!) | 44cm | 36,5 | 7,5 |
| Rinnanymp. | 108 | 100 | 8 |
| vyötärö (pienin) | 122cm | 122 | - |
| lantio | 140cm | 127 | 13 |
| reisi | 74cm | 73,5 | 0,5 |
| pohje | 46cm | 43 | 3 |
| nilkka | 26cm | 24,5 | 1,5 |
| Yhteensä | 573 | 544,5 | 34,5 |
pakko viellä muokata, vyötäröltä näyttäs ettei oo muka lähtenyt yhtään, se on lumetta, ko mittaan vartaloni "kapeinta" kohtaa n. vyötärön seudulta, ja mä olen vakavasti siinä uskossa, että tuo vyötäröni paikka on laskenut =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)