Se, se joka on aivan kamala, se johon ei ehkä pitäisi IKINÄ alkaa.
Kolmas päivä menossa, sokerit huutaa joka nurkan takana, joka paikasta tyrkytetään mitä edullisempia ja halvempia. Jopa ilmaisia herkkuja. Siis mitä ihmettä. Onko noiden tarjousten juuri nyt pakko olla?
Ei ole, ne on ollut aina, ja ne tulee olemaan aina. Sitä vain huomaa nyt nuo tarjoukset, kun itse on lakossa.
Meille ei voi tuoda mitään missä on vähänkin valkoista sokeria, kehoni huutaa sitä anellen armoa. Jos joku toisi meille mitään makeaa, tai ylipäänsä nyt jotain, jossa on paljon sokeria tai rasvaa. En pystyisi hillitsemään itseäni, niin paljon kehoni huutaa joka iltaisen sokerihumalansa perään. Olo on kuin jollakin juopolla joka ei ole saanut tarpeeksi viinaa viellä tänään, kuin narkomaanilla. Olen kiukkuinen, olen vihainen. Kaikki ärsyttää.
Miksi suomessa ei ole hoitokotia sokeriaddiktille?
miksi ei ole vieroitusklinikoita sokeriaddikteille?
Miksei sokeri, huumeista ensimmäinen, ole laitonta?
Voisin kuvitella pakkomiellettäni sokeriin huumeen kaltaiseksi tuotteeksi.
kysymyksiä, ajatuksia sokerista, sitä mitä tahdon - kehoni - tahtoaa tottumuksestaan!
Koska tämä helpottaa, koska tämä halu sokeriin loppuu?
koska, milloin, missä huomaan, että en tarvitse, halua sokeria?
Miten pitkään joudun itseäni kiduttamaan
Kuinka kauan pitää olla ilman, että osaan elää ilman sokeria?
Mistä tähän inhaan himoon saisi apua?
Ravitsemusterapeuttiko?
- itse olisin sitä mieltä pakkohoitoon meikäläinen, avoitsehoidossa pelkään epäonnistumista.
Pelkään repsahdusta.
Pelkään päättymätöntä ahmimimista,
Pelkään sitä hetkeä, kun tajuan taas olevani sokerihumalassa suuressa sokerimeressä.
