Sokerilakko

Se, se joka on aivan kamala, se johon ei ehkä pitäisi IKINÄ alkaa.

Kolmas päivä menossa, sokerit huutaa joka nurkan takana, joka paikasta tyrkytetään mitä edullisempia ja halvempia. Jopa ilmaisia herkkuja. Siis mitä ihmettä. Onko noiden tarjousten juuri nyt pakko olla?

Ei ole, ne on ollut aina, ja ne tulee olemaan aina. Sitä vain huomaa nyt nuo tarjoukset, kun itse on lakossa.

Meille ei voi tuoda mitään missä on vähänkin valkoista sokeria, kehoni huutaa sitä anellen armoa. Jos joku toisi meille mitään makeaa, tai ylipäänsä nyt jotain, jossa on paljon sokeria tai rasvaa. En pystyisi hillitsemään itseäni, niin paljon kehoni huutaa joka iltaisen sokerihumalansa perään. Olo on kuin jollakin juopolla joka ei ole saanut tarpeeksi viinaa viellä tänään, kuin narkomaanilla. Olen kiukkuinen, olen vihainen. Kaikki ärsyttää.

Miksi suomessa ei ole hoitokotia sokeriaddiktille? 

miksi ei ole vieroitusklinikoita sokeriaddikteille?

Miksei sokeri, huumeista ensimmäinen, ole laitonta? 

Voisin kuvitella pakkomiellettäni sokeriin huumeen kaltaiseksi tuotteeksi.

kysymyksiä, ajatuksia sokerista, sitä mitä tahdon - kehoni - tahtoaa tottumuksestaan!

Koska tämä helpottaa, koska tämä halu sokeriin loppuu?

koska, milloin, missä huomaan, että en tarvitse, halua sokeria? 

Miten pitkään joudun itseäni kiduttamaan

Kuinka kauan pitää olla ilman, että osaan elää ilman sokeria?

Mistä tähän inhaan himoon saisi apua?

Ravitsemusterapeuttiko?

- itse olisin sitä mieltä pakkohoitoon meikäläinen, avoitsehoidossa pelkään epäonnistumista.

Pelkään repsahdusta.

Pelkään päättymätöntä ahmimimista,

Pelkään sitä hetkeä, kun tajuan taas olevani sokerihumalassa suuressa sokerimeressä.

Pahoitteluni.

Monia asioita on tapahtunut edellisestä kerrasta. Sitä vain ei ole jaksanut lähteä kirjoittamaan ollenkaan.
Mutta nyt:
Eka viikko takana toisenlaista työtä, Päivä elämää, Siittä ikuisesta yökiitäjästä tuli päiväeläjä- Siis minusta.
Ensimmäisenä viikkona päiväeläjänä on ollut ikävän täyteistä, on ollut ikävä sitä hetkeä kun herää pienen riemunkiljahduksiin, Siihen, kun toinen nauraa ja kikattaa sängyn vieressä, että äiti heräisi. toisaalta on ihanaa kun palaa töidne jälkeen kotiin, ja hän hyppää syliin halaamaan. Rakastan häntä. Hän on niin ihana =)
 mietin että miten jaksan ja kestän kuiten sitä ikävää joka minua seuraa jokainen hetki kun olen töissä. Jokaista hetkeä jonka menetän, kun en ole hänen kanssaan. Toisaaltas tiedän, että en riitä hänelle enää. Hän on jo niin iso, hän vaatii jo niin paljon. Hän tarvitsee jo ikäistään seuraa enempi kuin minä pystyn tarjoamaan hänelle. Tämä päivä on kuiten edessä joskus, se päivä kun hän menee hoitoon, se päivä kun ikävöin hänen peräänsä kun hän lähtee kouluun, se päivä kun  hän muuttaa pois kotoa... Ikävä! aivan mahoton, Tätäkö tämä on lopun elämää, ikävöin häntä. kun hän ei ole läsnä? kun hän ei ole paikalla? Rakastan häntä,  ja pelkään että menetän hänet liian rakkauden vuoksi... Joskus ehkä on vain osattava päästää irti...

konerikko

On se kumma, kun ei osaa olla ilman konetta, kyllä sitä kaipaa kaikesta huolimatta =).
Nyt uusi kone ja nopeampi yhteys.
Piti niitä kuviakin laitella, mutta ovat viellä vanhalla koneella. sittenkon saan ne sieltä ulos niin uusia kuvia.

Sotkua tiedossa!

Siis oikeesti, sain hullun päähän piston tänään, otan lapset mukaan leipomaan. Tuon 1½ vuotiaan taaperon joka rakastaa jauhojen heittelyä ja tuon 6 vuotiaan leipomaan piparkakkuja. Saa nähdä mitä tulee, kun on tarkoitus samalla tehdä se piparkakkutalo. Lapset saa sit lopuilla taikinoilla paineilla omia pipareitaan, itse tietysti hamstraan n. puolet piparkakkutalooni... ja teen sellaisen ekaa kertaa eläessäni. On tässä soiteltukkin äiteelle, et mitä mä sit teen,  vaiks ohje onkin. mut ei ne ohjeet kaikkea kerro :( , Kun tahtoo kuiten kerralla onnistua, ja ei kuitenkaan ole mikään mestari leipuri, vasta-alkaja tässä touhussa.
Huomenna sit kuvia kaaoksesta :)

Rakkaus.

Lapset

Niitä minä rakastan.

Joku sanoo;

Että äitiys on raskasta, Ei minusta

Minusta äitiys on ihanaa.

Ei ne unettomat yöt loputtomiin kestä,

ei ne itkut ja huudotkaan loputtomiin kestä

Ja ei ne aina ole avuttomia pikku prinsessoja/prinssejä

Lapsuus, se on vain niin lyhyt aika.

  Ihaninta äitiydessä on:

Se pyytteetön rakkaus, se vilpitömyys.

Se todellisuus, Kun toinen oikeesti rakastaa sinua.

Se, että toinen rakastaa ja välittää sinusta,

vaikka et aina jaksaisikaan pyykkejä viikata kaappiin

vaikka et aina jaksaisi imuroida, 

vaikka et aina jaksaisi olla kaunis ja ihana,

Niin hän rakastaa silti sinua, 

sellaisena kuin sinä olet.

Juuri sellaisena kuin sinä olet

Vaikka ei aina siltä tuntuisikaan,

On se silti niin ihanaa herätä,

aamuun uuteen, kun kuulee naurun raikaavan.

Pienten askeleiden tepastuksen,

Voih, Silloin se on juuri ihaninta!

falmis

Mitäs pidätte? miellyttääkö?

muokkaamme blogia

Pahoittelumme kun jäi blogin muokkaus kesken, jatkamme toiste